Ohjelmoijasta opastajaksi

Kristian on Dymen pääarkkitehti, jonka työpäivään kuuluu ohjelmistokehittäjien opastamista päivittäisissä haasteissa. Tehtävien vastuullisuus on kasvanut ajan kanssa, mutta sama mentaliteetti on säilynyt: erinomaisuuden tavoittelu ei lopu koskaan, sillä joka päivä voi tehdä paremmin kuin eilen.

Yli kolme vuotta dymeläisyyttä takana

Aloittaessaan Dymellä, Kristian oli Software Specialist -nimikkeellä. Silloin ohjelmoijan työpäivään kuului vahvasti itse koodissa sukeltelua. Käytännössä se tarkoitti erilaisissa projekteissa pienten palasten kokoamista: “Jos projektina oli mobiilisovellus, saatoin rakentaa sovellukseen vaikkapa kirjautumisikkunan. Koodarit siis rakentavat pienempiä palasia projekteihin, joista muodostuu yhteispelillä toimiva orkesteri. Nyt arkkitehtina vastaan ylätason kuvasta eli siitä, mitä pitää tehdä, jotta palaset toimivat moitteettomasti yhdessä. Tällä tavalla pystyn pitämään langat käsissä ja jakamaan helposti tekemistä tiimin kesken.”

“Oppimismielessä Dymellä on ollut hauskaa. Kolmessa ja puolessa vuodessa on tullut oltua mukana niin isoissa kuin pienissä projekteissa. Heti alkuajoista lähtien olen opetellut mm. uusia ohjelmointikieliä. Se onkin ollut Dymellä aina tärkeää, että pysytellään kehityksen aallonharjalla. Ei kuitenkaan suinpäin tyhmällä tavalla, vaan katsotaan missä pöhisee ja testaillaan, jos siltä tuntuu. Näin on päässyt oppimaan moderneja työkaluja ja saatu yhdessä hyviä juttuja aikaan”, Kristian kertoo.

Koodaamisesta riittää myyttejä

Kristianin mielestä ohjelmointi ei ole sellaista mitä moni ajattelee: “Pimeässä bunkkerissa koodaamista yksin, jossa oven alta tungetaan lapulla päivän tehtävälista. Itse asiassa ohjelmointityö on todella ihmislähtöistä. Siinä sparrataan ja opitaan yhdessä samalla, kun mietitään miten jokin asia toteutetaan. Neuvonantajana oppii itse, että kullakin ihmisellä on oma tapa toimia. Kaikki eivät välttämättä opi parhaalla tavalla, jos tarjoaa heti hopealautasella ratkaisun ongelmaan. Yksin ei tässä hommassa pärjää ja se onkin meillä tärkeää, että käden uskaltaa nostaa ylös.”

Kaikki törmäävät haasteisiin, Kristian muistuttaa: “Nautin siitä, että kaikille tulee haasteita, joista ei pääse eteenpäin heti. Ihan yhtä lailla minulle. Sitten löytyy työkaveri, jolla sattuu olemaan siitä asiasta enemmän kokemusta ja ongelma ratkaistaan. Ei kannata jäädä hakkaamaan viikoksi päätä seinään sellaisen takia. Kukaan ei koskaan ole valmis ohjelmoija, sillä aina tulee vastaan uusia juttuja. Se kannattaakin hyväksyä nopeasti, jotta pääsee nopeammin eteenpäin.”

“Ohjelmointi ei ole sellaista mitä moni ajattelee. Pimeässä bunkkerissa koodaamista yksin, jossa oven alta tungetaan lapulla päivän tehtävälista.”

Tilanteita moneen lähtöön

Tyypillistä työpäivää arkkitehdillä ei ole, sillä päivät vaihtelevat hyvin paljon erityisesti projektien mukaan. Kristian kertoo: “Dymellä on se vapaus, että työt voi tehdä etänä tai toimistolta käsin, joka tuo työpäiviin erilaisuutta. Aamulla voi olla aikaa tehdä pieni koodiharjoite, päivällä taas on nippu palavereja ja sitten käydään yhdessä jossakin lounastamassa. Iltapäivällä saatetaan pohtia tiimin kanssa, miten olisi fiksuinta toteuttaa jokin uusi idea. Myös tarjouksia tulee muotoiltua asiakkaalle teknisestä näkökulmasta.”

Erilaisissa projekteissa on päässyt kohtaamaan mitä erikoisempia tilanteita, ihmisiä ja ideoita, Kristian kertoo: “Joskus vierailimme paikan päällä asiakkaan tehtaalla, jossa näimme kuinka lehmän ruholta otetaan koepala hullun lehmän taudin testausta varten.”

Kristianilla on tietotekniikan insinöörin tutkinto ja 3,5 vuotta dymeläisyyttä takana. Harrastuksista löytyvät valokuvaus sekä musiikki monessa muodossa, kuten pianon soitto ja studiotyöskentely. Kristianin mielestä Dymen vahvuudet piilevät nipussa erilaisia ihmisiä, jotka puhaltavat yhteen hiileen.”Työmotivaatio pysyy, kun ympärillä on hyvä porukka, jonka kanssa heitetään yhdessä läppää ja ollaan samalla viivalla kahvipöydän ääressä”, Kristian kertoo.

Jaa blogi:

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin